lauantai 29. kesäkuuta 2013

29.6. Mikä on ruminta maailmassa eli kestonoloa myötähäpeää


 photo 7ffec621-8fef-4dae-b3d7-3162a988e7eb_zps9b9be1f2.jpg


The Juhla on nyt juhlittu. Oli kaunista ja hienoa ja ruoka oli hyvää. Sateen sattuessa siirryttiin sisätiloihin ja auringonpaisteessa ulos. 

Valitettavasti jokaisessa paratiisissa on käärmeensä ja näissä juhlissa se oli maailman rumin näky eli lihava humalainen keski-ikän ehtoopuolelle ennättänyt nainen, joka kukoistuksensa jo lähes loppuunlakastuttua halusi kuitenkin vielä osoittaa viriiliä mieltään huudahtelemalla, kikattelemalla, taputtamalla (väärissä kohdissa) sekä esittelemällä milloin putoilevaa alushamettaan, milloin runsasta monien eri rusketusraitojen kirjavoittamaa rintavarustustaan.

Me ymmärrämme nuoruuteen ja siihen liittyvään lievään hulluuteen yhdistyvän riehakkaan alkoholinkäytön, joka kytkeytyy ryhmäytymiseen ja haluun tulla hyväksytyksi. Me ymmärrämme senkin, että joku juo yksinään suruunsa ja saattaa siinä ajatuksissaan lauleskella ikivanhoja Reijo Kallioita tyyliin viikonloppuisä tai en ole katkera mutta kuitenkin. Ymmärryksemme raja menee kuitenkin tankkimaisten tanttojen julkijuopottelussa muiden kunniaksi järjestettävissä juhlissa. Jos takamuksella on leveyttä toista metriä ja käsivarsien allit hytkyvät kuin keskentekoiset aladoobit, pitäisi päässä olla sen verran järkeä, että jätetään se alkoholi lasiin eikä kaksin käsin ryystetä ilmaista viinaa. Siitä kun yleensä seuraa vain se, että ne järkevämmät (ja jostain kumman syystä myös hoikemmat) kanssasiskot joutuvat kokemaan kestonoloa myötähäpeää yrittäessään olla huomaamatta sitä, miten viinalle perso parasta ennen -päiväyksensä aikaa sitten ohittanut naisvieras örveltää ja möykkää ollessaan omasta mielestään äärettömän hauska.

Meistä ei tuntunut edes muka-lystiltä katsoa sitä, miten kaksi (!) "hilpeässä nousuhumalassa" ollutta kestopermanenttileidiä kompuroi kepeissä marttamallisissa kesäsandaaleissa tanssilattian reunalla huudellen orkesterille soitto-ohjeita. Jopa perinteisesti pikkuiden tyhmänä pidetty basisti näytti kyllästyneeltä ikivanhoihin vitseihin ja siihen, että arvon leidit (illan siinä vaiheessa jo kohtalaisen karhealla kaljabassolla) karjahtelivat biisinvalintakäskyjään ja arvostelivat kuuluvasti tanssijajoukon taitoja esitellen siinä samalla omia sambahtavia ja hieman sammaltavia askelkuvioitaan.

Toki tajuamme, että on ikärasismia vaatia tyrät rytkyen hyllyviä "juhlat = paljon viinaa + perskännit" -tätösiä rajoittamaan alkoholinkäyttöään sivistyneeseen muutamaan lasilliseen. Heidän mielestään humalahakuinen juominen ei saisi olla vain nuorten asia, vaan kaikilla suonikohjujen määrään katsomatta tulee olla yhtäläiset oikeudet ottaa kuppia ja nolata itsensä konttailemalla pöydän alla etsimässä eilistä päivää. Valitettavasti meistä muista vieraista sellainen toiminta ei ole hauskaa vaan osoittaa pelkästään alhaista älykkyysosamäärää sekä totaalista kunnioituksenpuutetta varsinaista juhlakalua kohtaan.

Kamalinta on silloin, kun kännitoilaileva ryppykaula katsoo, että hänellä melkein-sukulaisena on suoranainen oikeus käyttäytyä törkeästi ja varastaa show, vaikka ei edes ole minkään esityksen aika. Pienet päämme eivät yksinkertaisesti ymmärrä, mikä saa aikuisen naisen uskomaan, että hän on täydellisen ylivertainen, vaikka oikeasti on tukevasti humalassa, puhe tulee suusta ulos epämääräisenä mongerruksena eikä ympärillä olevien ihmisten katseissa ole ihailua tai kateutta vaan puhdasta huvittunutta sääliä. 

Tällaista me  saimme tänään kokea. Nyt jo vähän naurattaa, mutta kun tilanne oli päällä, ei edes huvittanut vaan melkein suututti. Jos ei osaa olla ihmisiksi otettuaan viinaa, on parempi olla ottamatta.

1 kommentti:

  1. Hmmm... tuli etsimättä mieleen äiti, joka tuli meidän häihin jo valmiiksi kännissä... osas häipyä sentään ajoissa eikä jääny häiriköimään.

    VastaaPoista